27.7.-28.7. Laivamatka Riika – Helsinki ja loppusanat

27.7. Laivalla

Aamiaista kahvilassa, täälläkin listalta löytyy ”hedelmäsalaatti” tee, johon ihastuin Pietarissa käydessäni.

Pakkaan pyörän heti aamusta ja tsekkaan ulos hostellista. Hätähousuilen, sillä laiva lähtee vasta 16:30. Mitä sitten tekisin? En voi oikein jättää pakattua pyörää mihinkään.

Istun pyörän kanssa jokivarren viehättävään puistoon kuluttamaan aikaa väittelemällä twitterissä Dennis Pattersteinin kanssa Lauttasaaren sillan pyöräilyn tilapäisjärjestelyistä. Mistä johtuu, että kun pyöräinfra on harvinaisen huono, niin pyöräilijät huonokäytöksisiä, mutta kun autoilija ajaa jalankulkijan kuoliaaksi vaarallisessa risteyksessä, niin vika on vaarallisessa risteyksessä? Olenko tyhmä, kun en tiedä mistä menee pyöräreitti työpaikalleni, vaikka poljen siitä päivittäin? Samaan aikaan autoilijana on ilmeisesti poikkeuksellisen älykäs, koska auton ratissa minulle ei koskaan ole epäselvää, mistä Helsingissä autolla kuuluu ajaa. Ja miksi koko keskustelua edes käydään, tulisihan infran olla turvallista ja hyvää kaikille kulkijoille.

Syön lounassalaatin jokivarren terassilla. Ohi vaeltaa suomalaisia jonona kohti laivasatamaa.

Laivaanpääsy sujuu kivuttomasti. Laivassa ei kuitenkaan ole mitään paikkaa mihin pyörän voisi kiinnittää. ”Ei vissiin kukaan ajatellut polkupyöriä kun tätä laivaa suunniteltiin”, sanoo henkiökunnan edustaja. Niinpä. Ei kyllä polkupyöriä ole ajateltu monessa muussakaan paikassa…

Kannelle pääsee ihailemaan Riikaa. Laivasatama on joenrannalla keskustan lähellä. Joki on niin leveä, että Silja Serenade mahtuu hyvin tekemään U-käännöksen kun laiva lähtee.

Laivan ikkunasta pääsen vihdoin ihailemaan Latvian hiekkarantoja. Siinä suhteessa tämä matka ei mennyt ihan putkeen. Latvian rannat jäivät seuraavaan kertaan.

Laivan keskellä on promenaadi. Saan deja-vun. Olen melko varma että tapasin tällä laivalla ensimmäisen poikaystäväni. Ei ihme ettei wifi toimi kuin kahdella kannella, kun alus on rakennettu aikana jolloin sähköposti oli uusi keksintö.

Ilta on tuottelias, päivitän paitsi blogin pääosin ajantasalle, niin kirjoitan myös puoluetovereiden yllytyksestä mielipidekirjoituksen Hesariin, vastineeksi EU:n vetytalousstrategiaa koskevaan pääkirjoitukseen. Saa nähdä meneekö vastine läpi. Sen jälkeen ehdin vielä ihailla kannella auringonlaskua horisonttiin.

28.7. Helsinki

Olen maksanut 150 euroa alimman kannen hytistä. Hinta olisi sama neljälle hengellä. Yksin matkustava maksaa siis nelinkertaisesti enemmän. Nukun todella huonosti. Hytti on ihan järkyttävän meluisa. Ilmeisesti joka kerta kun joku ylemmällä kannella vetää paineistetun vessansa, kuuluu hyttiini räjähtävä korina, johon herään joka kerta. Aamulla korina on lähes tauotonta, joten lähden aamiaiselle vaikka unet ovat jääneet vähiin.

Laivalla itsepalveluna tarjottu ruoka on  huonoa, mielikuvituksetonta ja sikamaisen kallista. Kotoisaa? Tällaistahan tarjonta Suomessa pääosin on. Onneksi Helsingin keskustassa tilanne on hiukan parempi kuin muualla Suomessa. Aiheesta oli juuri Hesarissa kolumni, ja olen kolumnistin kanssa täsmälleen samaa mieltä. Toisaalta, taitaa suurin osa kansasta syödä ylihintaisia hampurilaisiaan ihan tyytyväisenä.

Mukavaa silti päästä kotiin.

Loppusanat

Matka olisi voinut onnistua paremminkin. Säät eivät tällä kertaa suosineet, ja vesisateiden vuoksi päätin jättä Latvian rannikon tällä kertaa väliin. Voisin kyllä mennä sille suunnalle uudestaan. Toisaalta Virossa helleilmalla polkiessa tuli myös mieleen, että olisiko kuitenkin fiksumpaa lähteä pyöräretkelle aiemmin tai myöhemmin kesällä, kun ilmat eivät ole ihan niin kuumat?

Matkalla tuli selväksi, että tarvitsen eri tyyppisen pyörän (minkä tosin tiesin jo entuudestaan). Surly on kyllä hyvä pyörä, mutta kilpapyörätyyppinen tanko ei ole minulle sopiva ratkaisu. Koska mieluummin vältä isoja teitä autojen vuoksi, ja päädyn usein sorateille, olisi ehkä maastopyörä tyyppinen pyörä minulle parempi. Matkalla tapaamani Mikko oli liikkeellä sähköavusteisella maastopyörällä. Sellainen hiukan houkuttelisi. Ainakin renkaiden pitää olla kunnon maastorenkaat, ja ajoasennon pystympi sekä tangon leveämpi.

Mitä ilmeisemmin pitäisi myös vahvistaa niskan seudun lihaksia. Niska on korona kevään etätyöskentelyn jäljiltä huonossa kunnossa ja oli kipeä jo valmiiksi. Jouduin Virossa turvautumaan useaan otteeseen Dialec voiteeseen, jotta sain niskasäryn edes siedettäväksi. Kipeän niskan kanssa en voi pidempiä matkoja lähteä polkemaan.

Sekin tuli hyvin selväksi, että maailma toimii autoilun ehdoilla. Jatkuva autoliikenne on paitsi vaarallista ja pelottavaa, niin jo pelkän melun vuoksi kuormittavaa. Tämän tosin huomasin jo edellisellä reissulla Saksassa. Voi olla, että jatkossa retkipyöräilen vain Tanskassa ja Hollannissa, missä on kunnollinen pyöräinfra olemassa?