24.7.-25.7. Riika

24.7. Riika

Tutkailen sääennustetta ja se näyttää sadetta lähes joka päivälle ensi viikolle. Sunnuntai on ainoa päivä jolloin luvassa on aurinkoa. Sen päivän aion käyttää villihevosten luona vierailuun.

Lähdemme Ainan kanssa kasvitieteelliseen puutarhaan. Sen kasvihuoneosasto onkin aivan uusi. Ulkotilat ovat valtavat, erilaisia puita on valtava määrä. Puutarhan lajisto painottuu vahvasti myös koriste kukkiin. Ruusuja on valtava määrä, hyötykasveja vähemmän.

 

Puutarhan jälkeen käymme vegaaniravintolassa syömässä. Aina tilaa hampurilaisen jack fruit pihvillä. Riikassa on yllättävän monta ihan puhdasta vegaani / kasvisravintolaa. Tilaan Ainan innoittamana alkoholitonta makeaa olutta, joka tuoksuu aivan mämmiltä.

25.7. Riika

Aamupäivän sataa reippaasti. Istun lattiatyynyilla aulassa syömässä aamupalaani ja juttelen Minnan kanssa niitä näitä. Päätän varata matkan Silja Serenadella kotiin. Olin eilen kaavaillut varaavani lähdön keskiviikolle, mutta se onkin jo loppuunmyyty. Maanantain lähdölle on tilaa, varaan siis siihen. Jurmala ja rannat jäävät nyt siis näkemättä, harmillista.

Iltapäivän puolella sade vihdoin loppuu. Käyn syömässä ja suuntaan Latvian kansalliseen taidemuseoon. Teokset ovat kivoja, mutta mitään kovin yllättävää niissä ei ole. Sen sijaan museorakennus itsessään yllättää. Rakennusta on laajennettu sekä ullakolle että maan-alle niin, että museon julkisivu on voitu pitää alkuperäisessä asussaan. Katolle on rakennettu näköalaterassi.

Museon jälkeen haahuilen päämäärättömästi jokivartta rautatieasemalle ja sen ali raiteiden toiselle puolelle, ja edelleen jo sulkemassa oleviin valtaviin kauppahalleihin. Niitä on siis kolme tai neljä, vai oliko viisi suurta hallia? Lihalle, kalalle, juustoille jne jokaiselle omansa.

Illalla käymme Ainan kanssa Parunasim ”gootti” kahvilassa. Olimme sitä suunnitelleet jo monta päivää. Olen todella iloinen että tapasin Ainan hostellissa, viihdyn hänen seurassaan hyvin. Hotellissa ei koskaan tutustu kehenkään, telttaillessakin harvemmin.

Ainan perhe elää edelleen puolinomadielämää, kuten kuulemma muutkin saamelaiset Norjassa. He siis vaeltavat porojen mukana vuodenaikojen mukaan ja asuvat osan vuodesta tunturissa / vuorilla. Hyvästelemme Ainan kanssa, hän jatkaa huomenna Liettuaan.