Lähtöpäivä

Miten paljon aikaa pyörän pakkaamisen ja varusteiden hankintaan voi mennä? Paljon. Yllättävän paljon.

Olen aina tykännyt matkustamisesta, mutta viime vuosina minua on alkanut kiusata matkustamisen ekologinen jalanjälki, sekä eri liikennevälineissä istumiseen käytetty aika. Kun on koko talven istunut tietokoneen ääressä, niin hinku päästä ulos raittiiseen ilmaan ja liikkumaan on kova, kun kesä vihdoin saapuu. Miksi siis istua ilmastoidun auton tai junan kyydissä, kun oikea maailma on ikkunan toisella puolella, ulkona? Retkipyörän selästä on mahdollisuus nähdä, kuulla ja haistaa maailmaa lähietäisyydeltä, ei vain ikkunan läpi, saada liikuntaa ja halutessaan voi helposti myös yöpyä ulkona avaran taivaan alla.

Siispä suunnittelemaan pyöräreissua. Tai no, en juuri suunnittele reissujani kovin tarkkaan. Jokin tavoite saattaa matkalla olla. Tällä kertaa tavoite olisi päästä käymään Latviassa, jossa on pari minua kiinnostavaa villiinnytysaluetta. Näillä alueilla laiduntaa konik-rotuisia hevosia luonnontilaisissa oloissa. Puolivillejä hevosia on maassa yhteensä noin 800.

Tavoite on myös päästä testaamaan EuroVelo pyöräreittiä, joka Virossa pitäisi olla jo merkitty. Suomessa EuroVelo reittien merkintään on vasta tänä keväänä myönnetty rahaa. Virossa kulkee rannikkoa pitkin kaksi EuroVeloreittiä. Reitti 10 kiertää rannikkoa pitkin Itämeren ympäri. Reitti 13 taas seurailee vanhaa rautaesiriipun linjaa. Virossa nämä kaksi kulkevat päälekkäin https://en.eurovelo.com/ev13/estonia . EuroVeloreiteille on oma mobiili-appi, mikä helpottaa reitin seuraamista. Apista näkee reitin kulun yksityiskohtaisella tasolla.

Jos minulta kysytään, niin pyöräbaana Helsingistä Lappiin on ihan loistava idea. Retkipyöräilyyn sopivia, hyvin merkittyjä ja turvallisia reittejä on maailmassa häviävän vähän. Voisin jopa siirtyä kotimaan matkailuun jos tällainen reitti tulisi. 

Lähtövalmisteluja

Olen aloittanut matkatavaroiden kasaamisen mielestäni hyvissä ajoin, useita päiviä ennen suunnittelemaani matkan alkupäivää. Lisäksi olen jo tehnyt yhden pitkän pyöräreissun muutamaa vuotta aiemmin. Joten varmasti ehdin saada kaiken hankittua ja pakattua ajoissa? No, en todellakaan…

Jätin viikonlopunkin aikaa hankinnoille, mutta reissuun haluisin päästä viimeistään maanantaina. No, se tarkoittaa, että pakkaan kamoja kello kahteen aamuyöstä ja jatkan pakkaamista heti aamu seitsemältä. Aiempaan reissuun verrattuna olen hankkinut takalaukkujen lisäksi myös etulaukut, isomman teltan ja paremman keittosetin. Toisin sanoen enemmän tavaraa, mikä pitäisi saada kulkemaan pyörän selässä.

Vielä olisi pari hankintaakin tekemättä, mutta haluan jo reissuun. Klo 10:30 ostan laivalipun ja klo 13:30 laiva irtoaa länsisataman rannasta. Sakset, linkkari, vessapaperi ja pari muuta juttua jäi matkasta, mutta onhan sitä Virossakin kauppoja?

Ja ei kun pyöränsatulaan!

Pyörä tuntuu taas pelottavan raskaalta ja huteralta. Muistan saman tunteen edelliseltä kerralta. Kaipa tähän taas tottuu.

Olen ilmeisesti tämän laivan ainoa pyörämatkailija. Motoristeja kyllä riittää. Harmi, olisi kiva kun olis muitakin pyöräilijöitä. Odotan laivaan pääsyä motoristien seassa. Pakokaasu käy henkeen. Miksi ihmiset eivät retkipyöräile enemmän, moottorihärpäkkeiden sijaan?

Kun kiinnitän pyörä laivan ruumassa, saan ahaa elämyksen. Etulaukut, jotka ovat tehneet ohjaamisesta raskasta ja hankalaa (vaikka jo niitä kerran kevensin), onkin mahdollista sijoittaa pari pykälää alemmas. Tämä tekee pyörästä heti paljon vakaamman. Olisipa joku viisas ja kokenut retkipyöräilijä neuvomassa, niin ei tarvitsisi kaikkea kantapään kautta oppia.

Nuokun laivan cafeteriassa. Lyhyeksi jääneen yöunet painavat. Tallinnassa onneksi paistaa aurinko. Satamaan on tehty uusi komea pyörätie ja sen alussa lupaavasti merkintä Eurovelo reitistä.

Sadan metrin jälkeen komea pyörätie kuitenkin muuttuu puolen metrin levyiseksi kaistaleeksi liikenteen joukossa, eikä Eurovelo-reittimerkintöjä näy missään. Pitää siis yritä pärjätä Eurovelo mobiili apin varassa. Kun pääsen ulos keskustassa pääsen ajamaan kaunista merenrantareittiä pitkin. Virossa on huikean upeita hiekkarantoja. Asfalttipintainen kevyenliikenteen väylä kulkee halki pitkän rantapuiston.

Pysähdy hetkeksi miettimään majoitusta. En ole varannut mitään etukäteen. Hae Google mapsista leirintäaluetta, mutta oikeasta suunnasta ei löydy mitään. Täyden siis varaamaan huoneen Guesthouseista. Omakotitaloalueella on yhden omakotitalon toinen siipi muutettu majoitustilaksi. Kiinalais henkisellä tapetilla sisustettu parvekkeellinen kahden hengen huone maksaa vain 25 €. Seinillä roikkuu sangen taitavia kirjontatöitä. Kokkailen itselleni illallisen keittiössä. Kevenee kuorma edes hiukan.